Kia Sportage koeajo

Kia Sportagen toisen sukupolven malli tuli myyntiin vuonna 2005 ja se nousi Suomessa merkin tuoreen iän huomioiden melko suosituksi autoksi. Suurena syynä oli varmasti edullinen hinta ja tuon myötä monta asiaa autossa oli sellaisia jotka hyväksyttiin edullisen hinnan takia.

Kun kolmatta sukupolvea on lähdetty suunnittelemaan niin lähtökohta on varmastikin ollut toinen. On ollut tarkoitus luoda auto joka on hyvä, ei vain hintaisekseen vaan ihan yleismaailmallisesti hyvä. Uuden Sportagen on muotoillut Audilta Kialle siirtynyt Peter Schreyer joka on vastannut myös esim. ensimmäisen sukupolven Audi TT:n muotoilusta. Ulkonäkö on varmasti yksi tekijä joka tulee nostamaan Sportagea katumaastureiden myyntikilpailussa ylöspäin.

Itse pidän auton ulkonäöstä kovasti. Se antaa autosta melko massiivisen mutta kuitenkin sporttisen tuntuman. Audin alunperin isompaan suosioon nostamat päivävaloledit ajovaloissa ovat tuotu myös EX-mallin Sportagen keulalle. Myös takapää on varsin mukavan näköinen, toisin kuin osassa katumaastureita joissa auto jää ikäänkuin vähän kesken.

Auton sisusta on erittäin tilava. Vaikka kuskina on yli 185cm ihminen niin kuljettajan penkin takana istuu toinen samanpituinen varsin mukavasti. Polville on tilaa eikä pääkään ota kattoon kiinni. Myös tavaratila on erittäin hyvän kokoinen. Tällä autolla lähtee siis mukavasti neljä isompaakin aikuista viikon ajan tarvikkeineen mökkireissulle.

Ratissa on etäisyyden sekä korkeuden säätö ja penkissä on myös korkeuden säätö. Ajoasennon saa mukavaksi ja kaikki hallintalaitteet löytyy sopivasti läheltä. Sisustan laatu yllättää heikkoudellaan. Kaikki napit ovat erittäin halvan olosia ja esim radiokanavia vaihatessa napit nitkahtelevat miten sattuu. Perusmallista puuttuu myös selkeästi nykyaikana odotettuja varusteita, esim vakionopeudensäädin sekä peruutustutka.

Ajoltaan auton on miellyttävä. Dieselkoneen vääntö riittää rivakkaan kiihdytykseen ja nelivedolla pitoa löytyy. Auto on erittäin vakaa ajaa eikä pienet loskavallit edes tunnu niitä ylittäessä. Rengasmelu on kiitettävän alhainen ja myös moottori on normaaliajossa hiljainen. Kun kovemmassa kiihdytyksessä kierrokset nousevat tarpeeksi on moottorin ääni kuitenkin kova ja kalkattava. Vaihteistoksi en missään tapauksessa valitsisi turbodieseliin kuusi vaihteista manuaalia, sen verran ahkeraan joutuu vaihdekeppiä heiluttamaan. Se mikä hieman ihmetytti oli koneen nykyttäminen kun maantieajossa kierrokset laskivat 1000rpm tuntumaan, luulisi että turbodiesel jaksaa vääntää tuolta asti, mutta ei näköjään Kian moottori.

Kokonaisuutena auto on ihan miellyttävä ja plussaa se saa erityisesti ulkonäöstään. Sisustan halvan oloisuus taas merkittävin miinus varsinkin huomioiden että tämä karvalakkimalli lähtee kuitenkin 31690 eurosta, eli mistään halvasta autosta ei ole kyse.

Lisää raporttia jos saan vielä sen alunperin sovitun auton koeajettavaksi. Siinä siis paremman varustelutason lisäksi erona automaattivaihteisto sekä automaattivaihteiston myötä 55Nm enemmän vääntöä.