Autourheilun kattojärjestöjärjestelmää tulisi päivittää

Autourheilun kansallinen lajiliitto, AKK, on taho joka jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti autourheilun harrastajien parissa. Kannattajiakin löytyy, mutta varsinkin vastustajat pitävät kovaa ääntä lajiliiton huonoista puolista ja jopa syytöksiä eri lajien tappamisesta on nähty eri medioissa (etenkin nettifoorumeilla). Jokaisella auktoriteetilla on toki aina vastustajansa, mutta aivan tyhjästä eivät kaikki kommentit voi kummuta.

Oma kokemukseni lajiliiton toiminnasta on pintapuolinen sillä toimin drifting-lajiryhmän jäsenenä vuodet 2009 ja 2010 ja näitä havaintoja olen täydentänyt jokseenkin puolueellisilla kommenteilla muiden lajien parista sekä kahvipöytäkeskusteluissa että nettifoorumeilta luettuna.

Suurimmat sodat tuntuvat syttyvän aina kun AKK:lta tulee sääntöuudistuksia, etenkin silloin kun uudistukset ovat lisävaatimuksia tai tiukennuksia jotka kohdistuvat kilpa-autoon tai -varusteisiin. Tämän vuotinen pumppubensasääntö sai risuja usealta lajiryhmältä, ensi vuoden alussa tuleva HANS pakko otettiin vastaan todella nihkeästi drifting-piireissä ja jatkuva varusteiden päivittäminen ja leimojen vahtaaminen suututtaa Historic luokkien harrastajia. Vaikka uudistukset tähtäävätkin pääosin turvallisuuden parantamiseen voidaan miettiä kuinka suuri painoarvo niillä oikeasti on kun nykyiselläänkin on pärjätty varsin mainiosti.

Myös AKK:n henkilöstön määrä ja työnjako jättää joko toivomisen varaa, tai toisaalta kertoo omaa kieltään siitä mikä painoarvo eri lajeilla on talon sisällä. Jos lajipäälliköllä on allaan viisi eri lajia on varmaa että hän ei edes halutessaan pysty panostamaan kaikkiin lajeihin niiden vaatimaa työmäärää. Asia on helppo nähdä siten että toiset lajit on jo valmiiksi sijoitettu alemman tärkeysasteen luokkaan jolloin riittää että jäsenmaksut juoksevat AKK:n suuntaan ja niitä vastaan joku tekee edes näennäisesti jotain lajiin liittyvää työpäiviensä aikana.

Kaikessa AKK:n liittyvässä kommunikaatiossa huomaa selkeästi jaon kansainväliseen ammattilaiseen kilpauraan tähtääviin FIA-lajeihin ja harrastajapohjaisiin ei-FIA-lajeihin joista ensimmäisen eteen sijoitetaan luonnollisesti suurin työpanos ja jälkimmäiset ikään kuin elävät mukana. Tämä on mielestäni suurin ongelma liiton toiminnassa johon tulisi tulevaisuudessa miettiä vaihtoehtoista ratkaisumallia. Tällaisenaan toiminta tulee aina olemaan sellaista että se haittaa molempien lajityyppien kehitystä siten että FIA-lajit joutuvat raahamaan muita lajeja perässään ja muut lajit taas hautautuvat FIA-lajien tärkeyden alle. Suuri osa yleisistä sääntöuudistuksistakin kohdistuu ensisijaisesti FIA-lajeihin.

Oma näkemykseni olisi että AKK:n tulisi jakautua toiminnallisesti sekä organisaatiollisesti kahteen osaan joista toinen puoli on ns. PRO-puoli joka ajaa FIA-lajien tarpeita ja etuja ja toinen puolisko olisi harrastajalajien puoli johon voitaisiin noita PRO-puolen uudistuksia tuoda harkinnan mukaan, mutta jossa olisi kuitenkin enemmän tilaa harkinnalle lajikohtaisten erivapauksien ym. suhteen. Harrastajapuolella lajien vetovastuu voisi myös olla AKK:n toimiston ulkopuolisilla henkilöillä, joskin heillä säilyisi raportointivastuu AKK:n henkilöstölle.

Tarvittaessa tällainen järjestely voitaisiin tehdä myös ilman AKK:n "suostumusta" sillä suomessa on vapaa kilpailu painettu lakiin jolloin kuka tahansa voi järjestää autokilpailuja, myös ilman AKK:n lupaa. Merkittävin asia mitä AKK tuo kilpailijoille sekä kilpailuja järjestäville moottorikerhoille on lisenssien myötä vakuutusket, mutta nekin on saatavissa myös muita reittejä pitkin. Ja jos mietitään näiden "harrastelajien" harrastajamääriä niin niillä jäsen- sekä kilpailulupamaksuilla pyörittäisi jo helposti organisaatiota joka pitäisi naruja hallussaan.

Taas käy iso käsi autourheilujärjestön piparipurkilla

Autourheilukenttä ja siihen liittyvät järjestöt ovat jatkuvassa aallokossa. Viimeisen vuoden aikana myrskyt ovat olleet vielä aiempaa näkyvämpiä kuten oli nähtävissä syksyisessä Helsingin Sanomien artikkelissa jossa arvosteltiin suomen autourheilun kattojärjestöä AKK:ta epämääräisestä rahankäytöstä. Samalla kun Neste-rallia järjestetään vapaaehtoisvoimin ruokapalkalla niin päälliköt lentelevät vippien kanssa AKK:ta varten vuokratuilla helikoptereilla.

Sama touhu jatkui talven aikana jokamiesluokan harrastajien keskuudessa, kun osa harrastajakentästä päätti erota AKK:n alaisuudesta turhien kustannusten takia ja alkaa ajattamaan omia kilpailujaan. AKK vastasi tähän ensin vihjaamalla että kilpailijoiden lisenssit "palavat" jos he ajavat villeissä kilpailuissa, mutta tuota korjattiin pian virallisella tiedotteella jossa kerrottiin että kuljettajien lisenssit eivät lakkaa olemasta vaikka villiin kilpailuun osallistuisvatkin. Nyt viimeinen ohjeistus taitanee olla se että toimihenkilön lisenssi mitätöidään jos hän osallistuu villin kilpailun toimitsemiseen, tosin tämäkin taitaa olla sellainen asia että jos joku asian vie oikeuteen niin lisenssi palautuu kyllä välittömästi. AKK:han on ainakin kerran polttanut näppinsä vastaavan toiminnan kanssa kun oikeus lopulta jyrähti kilpailun estämisestä näiden toimien tiimoilta.

Myös ruotsissa painitaan saman asian kanssa kun ruotsin kilpailuvirasto on käskenyt ruotsin autourheilusta vastaavaa Svenska Bilsportförbundettia muuttamaan sääntöjään siihen malliin että säännöissä ei enää kielletä toimihenkilöitä toimimasta muiden kuin SBF:n alaisten kilpailujen parissa (lue uutinen aiheesta).

Nyt uusimpana kuohuna suomessa on kiihdytysautoilusta vastaavan FHRA:n hallituksen sekä toimitusjohtajan toiminta. Overdrive.fi foorumeilla on useita keskusteluita aiheesta, mutta kiinnostavin on viestiketju jossa kaksi kyseisen syyn takia FHRA:n hallituksesta eronnutta jäsentä kertoo omia näkemyksiään tapahtuneesta. Lyhyesti tapahtumaketju oli siis sellainen että FHRA Marketing Oy:n toimitusjohtajana toimiva Vesa Raiski ei nauti täyttä hallituksen, jäsenistön taikka toimiston henkilökunnan luottamusta. Asia eteni siihen malliin että Raiski itse irtisanoutui toimitusjohtajan tehtävästään perusteenaan täydellinen kiinnostuksen ja ajan puute FHRA:n asioita kohtaan ja hallitus päätti laittaa toimitusjohtajan paikan avoimeen hakuun yksimielisellä päätöksellä. Vain päivä tuon päätöksen jälkeen hallituksen puheenjohtaja lähestyi hallitusjäseniä sähköpostilla jossa hän kehoitti palkkaamaan Raiskin takaisin ja näin myös tehtiin, tosin sillä erolla että (eronneiden hallitusjäsenten mukaan) Raiskin johtajasopimus oli Raiskin kannalta huomattavasti aiempaa edullisempi ja täten siis FHRA:n kannalta epäedullisempi.

Huolta jäsenistössä aiheuttaa myös Raiskin oman yrityksen FHRA:lle tarjoamat palvelut ja niiden hinnoittelu, esimerkiksi uudet toimitilat joista FHRA:n jäsenistö maksaa Raiskin omistamalle yhtiölle vuokraa lähes 100.000 euroa vuodessa. Tämä huoli on varsin ymmärrettävä sillä monta kertaa vastaavissa tapauksissa joissa ry:n rinnalle on perustettu oy, on ilmennyt "avokätisyyttä" joilla oy ostaa palveluita ja hyödykkeitä muilta toimitsijoilta. Jos tähän vielä yhdistetään että ry:n rahoja käyttävän oy:n toimitusjohtaja ostaa ry:n rahoilla oman henkilökohtaisesti omistamansa yrityksen palveluita ilman minkäänlaista kilpailutusta niin pienemmästäkin voisi jo herätä epäilykset