Tervetuloa Autoilijan maailma -blogiin. Uusia kirjoituksia tulee aiheiden ilmestymisestä riippuen vaihtelevalla tahdilla. Tulethan pian uudestaan katsomaan onko mitään uutta luettavaa tai tilaa ilmoitus sähköpostiisi oikean palstan yläreunasta.


lauantai 23. lokakuuta 2010

Nissan Juke koeajo


Kävin tänään koeajamassa Nissanin crossover uutuuden Juken. Testiauto oli väriltään tumma hopea joka näytti sopivan Jukeen varsin hyvin. Myyjä tuli näyttämään auton sisältä pari toimintoa joista päällimmäisenä auton mukautuvat ajoprofiilit, Normal joka painottuu alavääntöön ja ajomukavuuteen normaalin liikenteen mukana, Eco joka tähtää polttoaineen kulutuksen pienentämiseen ja Sport joka nimensä mukaan keskittyy maksimitehon ympärille. Myyjä vielä lupasi että nappeja painamalla eron huomaa varmasti.


Ei muutakuin kuskin paikalle ja hakemaan hyvää ajoasentoa. Penkin sai säädettyä sopivan alas jolloin ajoasento oli mukavan matala ja jalat sopivassa kulmassa polkimille. Ratin korkeussäätö löytyy, mutta etäisyyssäätöä ei ikävä kyllä ollut ja tästä syystä ratti oli omaan mieltymykseen nähden hieman turhan kaukana kun penkki oli sopivalla etäisyydellä jalkojen suhteen.


Auto käyntiin ja matkaan. Ensimmäinen huomio on että kohtalaisen pieni (Ford Fiestan ja Focuksen väliin mitoiltaan jäävä) auto ei todellakaan tunnu pieneltä sisältä päin. Tunnelma on kuin kokoluokkaa isommassa autossa. Hallintalaitteet löytyvät helposti ja ajaminen lähtee mukavasti käyntiin. Ensimmäinen reippaampi kiihdytys liikennevaloista kertoo että tehoja löytyy tarpeeksi, tuo 190 hevosvoimaa liikuttaa autoa varsin ketterästi. Kun lähden kiihdyttämään täyskaasulla moottoritienramppia pitkin huomaa että tehokas etuveto ja märkä asvaltti eivät sovi yhteen ainakaan Juken kohdalla. Ensin auto puskee hieman, sen jälkeen koittaa takapää luistaa ja sitten ajonhallinta ottaa tilanteen haltuun ja suoristaa auton väkisin. Tylsää.


Liikennevirran mukana ajaessa auto on erittäin mukava. Ajomelu on miellyttävällä tasolla ja pienet kiihdytykset onnistuvat vaikka kuutosvaihteella. Kun saavuttiin sitten lähemmäs Helsingin keskustaa ja päästiin ruoholahdenkadun tietöihin ajattelin että nyt pääsee kaupunkimaasturi oikeuksiinsa. Tässä kohtaa huomasi että Juken alusta on hieman pintakova ja asvaltin möykyt iskevät kyllä istumalihaksiin saakka.

Ajan pienen lenkin läpi kaupungin, käyn Sompasaaressa ottamassa kuvat ja lähden takaisin Espooseen päin. Takaisintulomatkalla testaan noita auton eri "ajomoodeja" ja niistä kyllä huomaa että jotain oikeasti tapahtuu myös konehuoneen puolella. Lisäksi ajotietokone näyttää Normal asennossa "vääntömittaria", Eco asennossa ajon taloudellisuutta sekä Sport asennossa  moottorin ahtopaineita (joskaan asteikkoa siinä ei näy). Näiden lisäksi näkyviin saa myös tietyssä määrin hilpeyttä herättävän G-voima mittarin josta näkee kiihtyvyyden, hidastuvuuden sekä sivuttaiskiihtyvyydet. Ei oikein istu auton henkeen tuo, mutta kai se jollekin ostajakandidaatille tulee sitten tarpeeseen.



Kokonaisuutena Nissan Juke on varsin toimiva paketti. Alusta ei aivan yllä sille tasolle että tuo moottorin 190 hevosvoimaa välittyisi tiehen asti käyttökelpoisena ja tästä syystä katsoisin tuon tehokkaimman mallin yhteyteen nelivetoa joka toisi muutenkin tietynlaista tarkoituksenmukaisuutta tuolle "wannabe maasturille". Auto liikkuu hienosti ja tuntuu varsin laadukkaalta. Sisätilat ovat hyvät, joskin takapenkille on turha koittaa sovittaa aikuista miestä, polvet ovat erittäin pienessä tilassa ja pää ottaa kattoon vaikka asentoa hakee millaiseksi tahansa.


Auton muotoilukieli on varsin omalaatuinen ja pienen totuttelun jälkeen siitä löytää jopa ihan hienoja muotoja. Sisälle on myöskin tuotu jotain uusia mutta tuttuja linjoja, esim vaihdekepin ympäryksestä tulee mieleen moottoripyörän bensatankki. Hintaansa nähden Juke on varsin mielenkiintoinen laite jos haluaa jotain uutta perus Corolla/Focus linjan kulkupeleillä.


Jos sitten tarkemmin aletaan miettimään niin myös Nissan Juke (kuten moni muukin "crossover") herättää hieman ristiriitaisia ajatuksia näistä "katumaastureista". Ne kun ovat pääosin varsin mukavia laitteita korkean istumakorkeuden ja paremman näkökenttänsä ansiosta, mutta samalla herää väkisin kysymys että mikä on koko kompromissin idea? Tehokas etuvetoinen "maasturi", jossa on sen verran kovat jouset että kolisee töyssyissä, muttei kuitenkaan onnistu välittämään pitoa tiehen. Tuleekin mieleen että onko yhdyssanassa piilomerkityksenä kaksijakoinen ajatus jossa puoli katuMAASTURI tarkoittaa ettei kyseessä ole hyvä katuauto ja KATUmaasturi ettei kyseessä ole hyvä maasturi?

Kokemus oli kuitenkin positiivinen ja jos etsit erilaista autoa niin suosittelen lämpimästi että käyt koeajamassa Juken. Toki sillä ehdolla että muotokieli herättää ollenkaan.



Koeajetun auton tiedot:

Moottorin tilavuus 1618 cm3 / 1.6 l
Moottorin teho  140 kW / 190 hv / 240 nm
Sylintereitä  4
Vaihteistotyyppi Manuaali 6v
Vetotapa  Etuveto
Huippunopeus  215 km/h
Kiihtyvyys (0-100)  8,0 s
CO-päästöt  159 g/km
Polttoainetyyppi  Bensiini
Polttoainesäiliö  46 l
EU-kulutus (kaupunki)  9,1 l/100 km
EU-kulutus (maantie)  5,5 l/100 km
EU-kulutus (yhdistetty)  6,9 l/100 km
Renkaat  215 / 55 / V

3 kommenttia:

  1. Ruma kun perkele ja pieni. Ylihintainen kokoisekseen. Maasturi micra jonka hinta kuuluisi olla 15 tuhannen paikkeilla.

    VastaaPoista
  2. Hyvän näköinen. Hiukan liian tyyris!

    VastaaPoista
  3. Koejoin kaverin koeajoauton. Ajotuntuma sohjoisella kylätiellä oli kuin pesuvadissa. Kuka tällaisen ostaa, jos on joskus aikaisemmin ajanut autolla...

    VastaaPoista